Mitä huomioida osakeyhtiön tilinpäätöksessä

Jos osakeyhtiön tilikausi on päättynyt joulukuun loppuun, nyt viimeistään pitää toimittaa tarvittavat materiaalit kirjanpitäjälle, jotta tilinpäätös onnistuisi mahdollisimman mallikkaasti. Vuoden alku on tilitoimistojen kiireisintä aikaa, koska valtaosalla asiakkaista tilikausi päättyy vuoden vaihteessa. 

Osakeyhtiön tilinpäätös ja veroilmoitus on laadittava valmiiksi neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tilinpäätös tulee vielä vahvistaa viimeistään puoli vuotta tilikauden päättymisen jälkeen hyväksymällä se yhtiökokouksessa. 

Tilinpäätöksen tekemistä varten osakeyhtiön on toimitettava kirjanpitäjälle seuraavat asiakirjat ja tiedot:

• Puuttuvat tositteet

• Saldo- ja korkotodistukset lainoista

• Tiedot takauksista, panteista, kiinnityksistä sekä muista vastuista ja vakuuksista

• Arvopapereita ja sijoituksia koskevat raportit

• Osake- ja osakasluetteloa koskevat mahdolliset muutokset

• Hallituksen jäsenet

• Pöytäkirjat hallituksen kokouksista ja yhtiökokouksesta

• Matkalaskut

• Käteiskassan saldo

• Varaston inventaarioluettelo 

• Tiedot yrityksen omaisuutta koskevista muutoksista

• Yrityksen henkilöstön lukumäärä (keskiarvo tilikauden ajalta)

• Mahdolliset kiinteistöjen rasitustodistukset

Autamme mielellämme tilinpäätökseen ja veroilmoitukseen liittyvissä kysymyksissä!

Mitä huomioida toiminimen tilinpäätöksessä

Tilinpäätöksen tarkoitus on kuvata yrityksen liiketoiminnan tulosta tilikauden aikana ja taseen kertoa yrityksen taloudellisesta tilanteesta tilinpäätöspäivänä.

Toiminimiyrittäjien tilinpäätösvaatimukset muuttuivat vuonna 2016 voimaan astuneiden kirjanpitolain uudistusten jälkeen ja toiminimiyrittäjät ovat velvollisia tekemään tilinpäätöksen vain, jos taseen loppusumma on vähintään 350 000 euroa, liikevaihto vähintään 700 000 euroa tai jos tilikauden aikana toiminimen palveluksessa on ollut keskimäärin 10 ihmistä (tai enemmän). 

Kirjanpitäjä tarvitsee toiminimiyrittäjältä seuraavat tositteet ja dokumentit tilinpäätöksen tekemistä varten:

• Myynti- ja ostolaskut oikealle tilikaudelle

• Saldotodistukset yrityksen lainoista ja käteisvaroista

• Matkapäiväkirja (josta selviää kilometrikorvaukset ja päivärahat)

• Työhuonevähennys (tämä voidaan tehdä toiminimen veroilmoitukseen tai henkilökohtaiseen veroilmoitukseen)

• Laskelman inventaariosta, eli varaston arvosta

• Ajopäiväkirjan (jos vuoden ajoista yli 50% on yrityksen ajoja, auto kannattaa siirtää yritykselle)

• Auton mittarilukemat 1.1. ja 31.12.

Autamme mielellämme tilinpäätökseen ja veroilmoitukseen liittyvissä kysymyksissä!

Edustus-, neuvottelu-, markkinointi- vai virkistyskulua?

Lähtökohtaisesti kaikki yrityksen toiminnasta syntyneet kulut voidaan vähentää verotuksessa, mutta välillä vähennyskelpoisuutta täytyy kuitenkin tarkastella tarkemmin, sillä kaikki kulut eivät aina ole vähennyskelpoisia. Useimmiten yrityksen tarjoamat ravintolatarjoilut, mainoslahjat ja muunlainen huomaavaisuus katsotaan liiketoiminnan kuluksi, mutta toisinaan kulujen jaottelu on tulkinnanvaraista, sillä yksityiskohtaiset ohjeet puuttuvat. Alla kuitenkin kulujen pääasialliset erot.

Edustuskulut

Edustuskulut ovat kuluja, jotka kohdistuvat yrityksen ulkopuolisiin sidosryhmiin, esimerkiksi liikekumppaneihin. Tällaisia kuluja voi aiheutua esimerkiksi kutsuessasi liikekumppanisi neuvottelemaan lounaan äärelle. Myös asiakkaan saa viedä lounaalle, jolloin tavanomaiseksi ja kohtuulliseksi katsottu lounas lasketaan yleensä neuvottelukuluihin, muu edustuskuluihin. Edustuskulut ovat yleisesti seurausta yrityksesi liikesuhteiden ylläpitämisestä, niiden kehittämisestä tai uusien luomisesta. Hyvin tyypillisiä edustuskuluja ovat ravintolaruokailut ja liikelahjat. Edustuskulut ovat verotuksessa vain 50% vähennyskelpoisia ja edustuskulujen arvonlisäveroa ei saa vähentää lainkaan.

Jos yksinyrittäjä käy yksin syömässä, kulu ei ole vähennyskelpoinen, vaan kyse on elantomenosta. Jos kaksi henkilöä käy lounaalla ja molemmat maksavat omat lounaansa, on kyse silloinkin henkilökohtaisista elantomenoista. Jos yhtiö tarjoaa ruuan matkalla ja matkalta saa päivärahaa, päiväraha puolitetaan.

• Asiakkaille ja yhteistyökumppaneille tarjotut tavanomaista suuremmat ja ilta-aikaan tapahtuvat tarjoilut ja tilaisuudet, joissa on mukana alkoholia, luetaan edustuskuluiksi.

• Muista kirjoittaa kuittiin, ketkä olivat osallisena ja mikä oli tilaisuuden luonne.

Neuvottelukulut

Neuvottelukuluja aiheutuu tavallisesti yrityksen sisäisistä neuvotteluista, esimerkiksi eri viranomaistahojen, kirjanpitäjän, tilintarkastajan tai muun yritystoiminnan asiantuntijan kanssa. Myös erilaiset kokoukset, palaverit ja tapaamiset asiakkaan kanssa voidaan lukea neuvottelukuluiksi. Neuvottelukulut voi yrityksen verotuksessa vähentää kokonaan, mutta neuvottelukuluiksi ei hyväksytä alkoholia tai ylenpalttisia ruokatarjoiluja, vaan vähennettäväksi kuluksi luetaan tavanomainen ja kohtuullinen tarjoilu. Jos tarvittavat dokumentit kertovat tilaisuuden luonteen sekä kenen kanssa ja miksi tilaisuus on järjestetty, voit vähentää nämä kulut verotuksessa neuvottelukuluina.

• Neuvottelukuluiksi lasketaan yrityksen sisäiset neuvottelut, esimerkiksi eri viranomaistahojen, kirjanpitäjän, tilintarkastajan tai muun yritystoiminnan asiantuntijan kanssa.

• Myös erilaiset kokoukset, palaverit ja tapaamiset asiakkaan kanssa voidaan lukea neuvottelukuluiksi, jos tarjoilu on tavanomaista ja kohtuullista.

• Kirjoita kuittiin, ketkä olivat osallisena ja mikä oli tilaisuuden luonne. 

Markkinointikulut

Markkinointikulut kohdistuvat yrityksen ulkopuolisiin henkilöihin, mutta kohderyhmä ei ole yhtä rajattu, kuin edustuskulujen kanssa. Markkinointikuluiksi luetaan asiakkaille avoimet tilaisuudet, joiden tarkoituksena on yrityksen tai yrityksen tuotteiden tunnettuuden parantaminen. Yksilöidyt lahjat ja alkoholilahjat luetaan edustuskuluiksi.

• Logollisia työvaatteita ei lasketa markkinointikuluiksi, ellei kyse ole suojavaatteista.

• Mainostoimistopalvelut, kuten lehti-, tv-, radio-, internet- ja somemainonta lasketaan markkinointikuluiksi sekä myös mainosteippaukset, mainoslahjat ja palkinnot.

• Lahjoitukset yleishyödylliselle yhdistykselle tai oman alan yritykselle sekä sponsorointi näkyvyyttä vastaan luetaan myös markkinointikuluksi.

Virkistyskulut

Virkistyskulut ovat kuluja, joilla on panostettu työntekijöiden hyvinvointiin. Virkistyskuluiksi lasketaan myös henkilöstön kanssa pidetyt kokoukset ja palaverit (myös lounas-) sekä muut yhteiset samankaltaiset tapahtumat. Tavanomaisena virkistystoimintana pidetään työnantajan kustantamia henkilökunnan yhteisiä pikkujoulu-, tilinpäätös-, kesä- tai muita vastaavia juhlatilaisuuksia, jos niitä voidaan pitää kustannuksiltaan ja järjestämistiheydeltään tavanomaisina ja kohtuullisina. Virkistyspäivillä myös alkoholitarjoilu on sallittua. Virkistyskuluihin kuuluu myös se, että järjestettävän virkistystapahtuman on oltava avoin jokaiselle työntekijälle. Osasto- tai toimipistekohtainen rajaus on kuitenkin sallittua. Virkistyskulut saa vähentää verotuksessa kokonaisuudessaan. Muista kirjoittaa kuittiin, ketkä olivat osallisena ja mikä oli tilaisuuden luonne.

Osakeyhtiön tai toiminimen yksinyrittäjälle, jolla ei ole työntekijöitä, ei voi muodostua virkistyskuluja, koska ne kohdistuvat vain työntekijöihin. Toiminimiyrittäjä ei ole työsuhteessa, joten hän ei täten ole myöskään itse oikeutettu työsuhde-etuihin. Jos osakeyhtiön yrittäjä työskentelee itse yrityksessä, hän on oikeutettu muihin työsuhde-etuihin.

• Virkistystoimintana pidetään työnantajan kustantamia henkilökunnan yhteisiä pikkujoulu-, tilinpäätös-, kesä- tai muita vastaavia juhlatilaisuuksia sekä kokouksia, palavereja ja muita samankaltaisia yhteisiä tapahtumia, jos niitä voidaan pitää tavanomaisina ja kohtuullisina.

Jos vieraanvaraisuudesta syntynyttä kulua ei selkeästi pysty jaottelemaan yllä oleviin luokkiin tai on kulu hyvin tulkinnanvarainen, katsotaan se useimmiten edustuskuluksi. Nämä ovat kuitenkin aina tilanne- ja yrityskohtaisia, joten jos olet epävarma kulun luonteesta, me autamme! 

Toiminimiyrittäjän vähennyskelpoiset kulut

Toiminimen verovähennys tarkoittaa sellaista kulua, joka toiminimiyrittäjällä on oikeus vähentää verotettavasta tulosta. Verovähennys siis pienentää sitä summaa, josta toiminimiyrittäjä joutuisi maksamaan veroja. Tällöin myös maksettavaksi tulevan tuloveron määrä pienenee.

Vähennettäviä kuluja ovat pääsääntöisesti ne elinkeinotoiminnan menot, jotka liittyvät tulon hankintaan ja säilyttämiseen. Tämä lista on kerätty ensisijaisesti toiminimiyrittäjiä varten, mutta samat asiat pätevät osittain muihinkin yritysmuotoihin - varmistathan kuitenkin kirjanpitäjältä asian. Menojen ja kulujen erittelyssä on hyvä muistaa kaikesta mahdollisimman tarkka dokumentaatio kuitteineen.

• Toimistotarvikkeet, kuten kynät, vihot, mapit, kirjekuoret ja postimerkit ym.

• Kalustohankinnat, kuten esim. tietokone, tulostin, puhelin, toimistopöytä ja -tuoli, ym. hankinnat.

• Matkakulut, kuten koulutuksiin ja tapahtumiin liittyvät matkakulut. Matkamenojen vähennyksen määrä riippuu siitä, onko kyseessä oma auto vai firman auto. Kodin ja työpaikan väliset ajot eivät ole yrityksen ajoja, vaan ne kuuluu vähentää henkilökohtaisessa verotuksessa.

• Autokulut, kuten elinkeinotoimintaan liittyvät autoilukustannukset, ovat vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnan tuloksesta. Vähennykset tehdään joko kirjanpidossa tai lisävähennyksenä veroilmoituksella (km-korvaukset) sen mukaan, millaisiin ajoihin autoa on käytetty. Toiminimiyrittäjän näkökulmasta autokulujen vähentämisessä olennaisin kysymys on se, kuinka suuri osuus ajoista on elinkeinotoimintaan liittyviä. Tehdyistä ajoista on syytä tehdä̈ huolellinen selvitys ajopäiväkirjaan.

• Edustuskulut, kuten yrityksen ulkopuolisiin liiketuttaviin kohdistuvat vieraanvaraisuuden ja huomaavaisuuden kulut. Edustusmenoista saa verotuksessa vähentää 50 prosenttia, eikä arvonlisäveron vähennysoikeutta ole. Kirjoita kuittiin, ketkä olivat osallisena ja mikä on tilaisuuden luonne.

• Neuvottelukulut, kuten kokoukset, palaverit, tapaamiset kirjanpitäjän, tilintarkastajan, asiakkaan ja muun yritystoiminnan asiantuntijan kanssa. Kohtuulliset tarjoilut neuvottelujen yhteydessä luetaan neuvottelukuluksi, tavanomaista suurempi tarjoilu sekä alkoholi luetaan edustukseksi. Kirjoita kuittiin, ketkä olivat osallisena ja mikä on tilaisuuden luonne. Ilman huolellista dokumentaatiota neuvottelukulut tulkitaan helposti edustuskuluiksi.

• Virkistyskulut, kuten henkilöstön kanssa pidetyt kokoukset ja palaverit (myös lounas-) sekä yhteiset virkistyspäivät. Tavanomaisena virkistystoimintana pidetään työnantajan kustantamia henkilökunnan yhteisiä pikkujoulu-, tilinpäätös-, kesä- tai muita vastaavia tavanomaisia juhlatilaisuuksia, jos niitä voidaan pitää kustannuksiltaan ja järjestämistiheydeltään tavanomaisina ja kohtuullisina. Virkistyspäivillä myös alkoholitarjoilut on sallittuja. Kirjoita kuittiin, ketkä olivat osallisena ja mikä oli tilaisuuden luonne.

• Markkinointikulut, kuten mainosmateriaalit, painatukset, some- ja nettimainokset sekä nettisivujen tekeminen. Markkinointikuluiksi katsotaan myös esim. avoimien asiakastilaisuuksien tarjoilu- ja järjestämiskustannukset, yrityksen tai sen tuotteiden tunnettuuden parantamiseksi.

• Eläkemenot, kuten YEL-maksun, voi maksaa yritys tai yrittäjä tai yrittäjän puoliso, joka vähentää menon verotuksessaan. Tämä on kuitenkin hyvä tarkistaa vielä vakuutusyhtiön kautta.

• Tietokoneohjelmistot ja ohjelmat, kuten Windows Office, Photoshop, verkkosivujen domain sekä taloushallinnon ohjelmistot. 

• Puhelin- ja nettikulut voi vähentää, mutta pitää olla eroteltuna työ- ja yksityiskäyttö.

• Ammatti- ja sanomalehdet, jotka on tilattu yrityksen osoitteeseen. Ammatillinen kirjallisuus, kuten oppikirjat kuuluvat myös samaan kategoriaan.

• Työhuonekulut, kun käytät omaa asuntoa työn tekemiseen tai olet vuokrannut erillisen tilan työskentelyyn. Sovi kirjanpitäjäsi kanssa, haetaanko työhuonevähennys toiminimen- vai henkilökohtaisella veroilmoituksella.

• Päiväraha on työmatkan vuoksi lisääntyneistä elinkustannuksista syntyvä verovapaa korvaus työntekijälle. Päivärahaan on oikeus, jos matkakohde on yli 15 km päässä ja työmatka on kestänyt yli 6 tuntia. Ulkomaan päivärahat on määritelty erikseen maakohtaisesti. Toiminimiyrittäjä voi vähentää päivärahat tilikauden lopuksi tehtävällä veroilmoituksella, jossa ne vähentävät verotettavaa tulosta.

• Työvaatteiden vähennyskelpoisuus verotuksessa riippuu täysin siitä, millaista työtä teet. Pääsääntöisesti oikeus verovähennykseen syntyy, mikäli vaatteita ei voi olettaa käytettävän muualla kuin töissä. Esimerkiksi suojavaatteet ovat vähennyskelpoisia, jos vaatteet kuluvat ja likaantuvat erityisen paljon.

  
  
  Jos olet epävarma kulujen vähennyskelpoisuudesta, muista varmistaa asia kirjanpitäjältäsi, ennen ostamista!

Hei yrittäjä, muista nämä asiat!

Nykypäivänä yhä useampi kokee itselleen parhaimmaksi tavaksi tehdä työtä yksinyrittämisen tai yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisen. Oli yhtiömuoto sitten osakeyhtiö, toiminimi tai jokin muu, voidaan puhua kuitenkin yrittäjistä ja yrittämisestä. Yrittäjäksi ryhtymisessä kannattaa tiukasti pitää mielessä tietyt tärkeät asiat, joita käymme seuraavassa yleisesti läpi, jotta juuri sinulla menisi kaikki mahdollisimman hyvin.

Arvonlisäverovelvollisuus

Arvonlisävero (ALV) tarkoittaa tuotteen tai palvelun arvonlisää verottavaa veroa. Arvonlisä on tuotetun hyödykkeen, eli tuotteen tai palvelun, myyntihinnan ja sen valmistuskustannusten erotus ja arvonlisävero lisätään tuotteen tai palvelun myyntihintaan. Se on käytössä monissa maissa ja eri maissa käytetään erisuuruisia prosentteja muodostamaan kyseinen vero. Arvonlisäveron verokausi on lähtökohtaisesti kalenterikuukausi ja arvonlisäverovelvolliseksi on rekisteröidyttävä, jos tilikauden liikevaihto ylittää 10 000 euroa.

Kuukausittaisen veroilmoituksen sijaan yrittäjä voi valita neljä kertaa vuodessa tehtävän ilmoituksen, mikäli liikevaihto on alle 100 000 euroa vuoden aikana, tai kerran vuodessa tehtävän ilmoituksen, jos liikevaihto jää alle 30 000 euron. Vuoden viimeisen ilmoituksen yhteydessä voi hakea alarajahuojennusta, jos yrityksen liikevaihto on alle 30 000 euroa ja jo maksettujen arvonlisäverojen palautusta, jos se jää alle 10 000 euron.

Tulovero / ennakkovero

Tulovero tarkoittaa tuloista perittävää veroa. Suomessa tulovero jakautuu yksityishenkilöillä ansiotuloista ja pääomatuloista perittäviin tuloveroihin sekä yrittäjillä elinkeinotoiminnan tuloksesta perittävään veroon. Eri yritysmuodot eroavat verotukseltaan hieman toisistaan ja tulovero muodostuu esimerkiksi osakeyhtiöillä kiinteämmin, kun taas toiminimien tuloverotukseen osallistuu monia eri tekijöitä.

Yrittäjät voivat maksaa tuloveroa ennakkoverona tilikauden aikana tai sen päätyttyä jäännösverona. Tilikauden lopussa tehtävät laskelmat määräävät, jääkö veroa maksettavaksi jäännösverona vai saako yrittäjä veronpalautuksia. Seuraavan tilikauden ennakkoveron määrä määräytyy aina edellisen tilikauden mukaan ja kaikkien mahdollisten muutosten kanssa kannattaa pysyä tarkkana. Ennakkoveron arviointi voi aloittavilla yrittäjillä olla hankalaa, mutta onneksi OmaVero-palvelun kautta arvioita pystyy muuttamaan kesken tilikauden.

Palkka / yksityisotto

Palkka tarkoittaa työnantajan työntekijälle työn tekemisestä maksamaa, tyypillisesti rahallista korvausta. Osakeyhtiöissä myös yrittäjä maksaa itselleen palkkaa. Palkkaan sisältyy erilaisia sivukuluja, jotka kannattaa aina ottaa huomioon. Yrittäjän palkasta vähennetään aina ennakonpidätys eli veroprosentin mukainen osuus. Työntekijän sivukuluja ovat mm. työeläkevakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu, tapaturmavakuutusmaksu, ryhmähenkivakuutusmaksu ja sairausvakuutusmaksu. Palkan ollessa kyseessä yrittäjän kannattaa olla hyvin perillä myös työnantajarekisteröitymisestä, tulorekisterin palkkatietoilmoituksista, työsopimuksista ja alan työehtosopimuksesta.

Toiminimet, avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt voivat taas nostaa yksityisottoja, eli tehdä tilisiirtoja yrityksen tililtä omalle tilille. Kun kyseessä ei ole palkka sivukuluineen, yksityisotot eivät ole yhtiölle vähennyskelpoinen kulu. Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa itselleen palkkaa, vaan hän nostaa rahaa itselleen yksityisottoina. Tästä syystä kannattaa huomioida, että ei tyhjennä yksityisotoilla yrityksen pankkitiliä tyhjäksi, vaan jättää sinne rahaa myös veroja varten.

YEL-vakuutus

YEL-vakuutus on lakisääteinen kaikille yritystoimintaa harjoittaville 18–67-vuotiaille, joiden työpanos omistamassaan yrityksessä vastaa vähintään 7958,99 euroa vuodessa (2020) ja jotka ovat toimineet yrittäjänä yhtäjaksoisesti vähintään 4 kuukautta työssä, ja jota ei kuulu vakuuttaa jonkin toisen eläkelain mukaan. Työtulolla ei tarkoiteta yritystoiminnan tuottoa tai nostetun palkan/yksityisoton määrää, vaan yrittäjän työpanoksen arvoa yrityksessä. Tämä määritellään sen mukaan, mitä samasta työstä maksettaisiin ulkopuoliselle henkilölle.

On tärkeää, että yrittäjä vahvistaa työtulonsa oikealle tasolle heti yritystoiminnan alusta lähtien. Yrittäjän tulevan eläkkeen määrä perustuu suoraan ilmoitettuun YEL-työtuloon, mutta sen lisäksi se vaikuttaa myös yrittäjän muuhunkin sosiaaliturvaan, mm. työttömyysturvaan.

YEL-vakuutus tulisi ottaa puolen vuoden kuluessa yritystoiminnan aloittamisesta, ja se on lähtökohtaisesti saman hintainen kaikilla eri vakuutusyhtiöillä. Uutena yrittäjänä saat ensimmäiset neljä vuotta alennuksen YEL-maksuista. Vakuutuksen ottamiseen vaikuttaa myös se, kuinka paljon teet töitä ja kuinka suuren osan omistat yrityksestäsi.

Olet sitten aloitteleva yrittäjä tai jo konkari, me Bulletilla autamme mielellämme missä tahansa yrittäjän taloushallintoon liittyvissä kysymyksissä!